Sain juuri luettua Anna-Leena Härkösen kolumnikokoelman Laskeva Neitsyt ja muita kirjoituksia. Pidin siitä. Arkisten tilanteiden ja asioiden käsittely elävällä kielellä oli hauskaa luettavaa. Teksteistä löytyi myös paljon samaistuttavaa - ehkä, jos olisin leikki-ikäisen lapsen tietyn ikäinen äiti, löytäisin samaistumispintaa vielä enemmän. Joka tapauksessa kirja oli viihdyttävää luettavaa ja luin sen yhdeltä istumalta. Muuten siitä ei ole pahaa sanaa sanottavana, mutta kun luin kolumnia Hikka, sain kauhean hikan. Ehkä se oli kuitenkin sen arvoista.
Nyt, jos suonette anteeksi, minulla on matkaraportti ja tekstitaidon vastaus kirjoitettavana. Ehkä joskus kirjoitan syvällisen ja pitkän blogitekstin jostain kirjasta. Ehkä. Toivossa on hyvä elää.
P.S Kolumni Terve tikkujalka oli hyvä. Tuli vaan mieleen, kert aiheesta keskusteltiin taannoin äidinkielentunnilla. Ei mulla muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti