Eino Leinon, runon ja suven päivä

Taas kerran sai netiketin laiminlyöjä palkkansa, luullessaan voivansa noin vain copypaste-taktiikkaa käyttämällä koristaa postauksensa päivänsankarin runolla. Tällä kertaa ihminen kuitenkin voitti koneen ja pitkällisen kamppailun jälkeen sain väkerrettyä alle yhden suosikkirunoistani. Leinoa kiitellään erityisesti Suomen luonnon kuvaajana ja jotkut jopa pitävät häntä potentiaalisena haastajana kansallisrunoilijan paikalla paistattelevalle Runebergille -eivätkä ole aivan väärässä, jos minulta kysytään. En ala tässä sen enempää ylistämään suosikkirunoilijaani, totean vain, että jos runoillan on onnistunut sulattamaan kaltaiseni kyynisen kaikenvihaajan sydämen, niin onko kukaan turvassa? 
  Leino löytyy myös kirjallisuusdiplomilistaltamme ja ainakin minä aion (tietenkin) lukea Helkavirret, kunhan saan valloitettua ensin sen kirjavuoriston, joka kohoaa sänkyni vieressä. 
  Alla siis Eino Leinon runo Nuorten usko vuonna 1897 julkaistusta Yökehrääjä-kokoelmasta. Nauttikaa!





Nuorten usko. 

Näin unta, että oli suuri maa, 
mi päivän alla aaltos vainioina, 
ja nurmet nuoret taivaan rannan taa 
ne kukki kunnahina, laaksoloina. 


Näin unta, että virroin vaahtosuin
maan kaiken halki kaikui kevään valta
ja virran vieret tuoksui tuomipuin
ja savut armaat nousi puiden alta.


Näin unta, että valkomajoissaan 
siell' asui suuri, suora, ylväs kansa, 
niin kuulu kunniastaan, tarmostaan 
ja vapaa, terve, täysi tavoiltansa.


Sen kansan aatos tulta salamoi,
sen tunne tuoksui suvi-aamun lailla 
ja kiurun lempenä sen kieli soi
ja mieli päilyi niinkuin kaste mailla. 

Ja maassa siinä laulu sääsi lain 
ja taide hallitsi ja tieto johti
ja tuomioita jakoi tunto vain
ja sääli Syytöksien ponnet pohti. 

Ja itse totuus oli usko maan
ja oma sydän oli kirkko kuukin
ja Luoja oli luodun hyve vaan
ja työt ne rukoili, ei messut munkin. 

Näin unta, että oli suuri maa
ja maata suurta asui suuri kansa.
Se maa se oli niinkuin Suomenmaa,
sen kansan nimi soi kuin Suomen kansa.

Näin unta, että päältä tämän maan 
nous maailmalle uuden aamun rusko. 
Sen sinne nuoret nosti voimallaan — 
ja nuorten voima oli nuorten usko.