Tällä kertaa keskityn postauksessa kirjan sijaan kirjailijaan. Luin Joel Lehtosen romaanin Rakastunut rampa.
1881 Säämingissä syntyneen Joelin elämä ei alaknut lupaavasti. Hän oli avioton lapsi, jonka talousahdinkoinen äiti antoi huutolaiseksi kun Joel oli puolivuotias. Onni kuitenkin kääntyi Joelin ollessa 12. Papin leski Augusta Wallenius adoptoi pojan ja kasvatti tämän. Sukunimeksi Joelille tuli Lehtonen, nimi joka paljastaa hänen perhetaustansa. Joel pääsi kouluun ja eteni aina Helsingin yliopistoon asti.
Yliopistoura jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä Lehtonen erotettiin rangaistukseksi osallistumisesta kutsuntalakkoihin vuonna 1902. Monen muun aikalaiskirjailijan tavoin Lehtonen työskenteli useissa sanomalehdissä. Hänen varhaisin tuotantonsa edusti uusromantiikan tyylisuuntausta ja käsitti runoja ja mm. romaanit Matleena ja Paholaisen viulu. Tunnetuin Lehtosen teoksista on Putkinotko-sarja, jonka inspiraationa olivat hänen Inhanmaan tilalla viettämänsä kesät. Lehtonen osti tilan asumukseksi velipuolensa perheelle ja kesäpaikaksi itselleen. Velipuoli hoiti tilaa ja Lehtonen kestitsi kesävieraitaan, hoiti reumaansa ja puuhasteli puutarhassa.
Maaseudun rauhan tasapainoksi Lehtonen vietti boheemia taiteilijaelämää juhlien muiden kulttuurivaikuttajien kanssa ja matkustellen ulkomailla. Matkat herättivät hänen kiinnostuksensa ulkomaista kirjallisuutta kohtaan ja hän toimi myös kääntäjänä. Lehtosen käännöksiin kuuluu mm. Alexander Dumasin romaaneja.
Lehtosella oli joitakin suhteita nuorempana, mutta naimisiin hän meni vasta 1920 samana vuonna, jona hänelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke. Lehtonen ja Lydia Thomasson ehtivät olla naimisissa 14 vuotta, Lehtosen kuolemaan saakka. Lehtosen terveys oli ollut heikko koko hänen elämänsä ajan ja viimeisinä vuosinaan reuma ja sitä seurannut masennus vaivasivat häntä pahasti. Reuman vietyä kirjoituskyvyn Lehtonen hirttäytyi työhuoneensa kattoon maalatun tähtitaivaan alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti