Nälkätaiteilija

Kafkan novellit eivät ole sellaista kirjallisuutta, jota luetaan huvin vuoksi aurinkoisena päivänä uimarannalla, mutta on aina hienoa, kun kirja imaisee mukaansa ja herättää ajatuksia. 

Novellit ovat absurdeja ja niitä piti lukea ja pohtia useaan kertaan, että niistä sai jotakin irti. Arkipäiväisyys sekä epäloogisuudet ja mahdottomuudet sekoittuivat keskenään tunnelmaltaan unenomaisiksi tarinoiksi. 

Erotuksena uniin, jotka yleensä ovat vailla järkeä, novelleissa on selvästi punainen lanka, joka vie niitä eteenpäin. Sen löytämistä Kafka ei kylläkään ole tehnyt helpoksi. Ajatusta oli todella vaikea seurata, sillä teksti polveili ja kieli oli mutkikasta. Kaikkissa on sama vaikealukuinen kirjoitustyyli ja teemat ovat samankaltaisia.

Teemoja oli välillä melko hankala erottaa. Mielestäni useiden novellien teemana on yhteiskuntakritiikki. Esimerkiksi Hiilisangolla ratsastajan teemoja ovat myötätunto ja lähimmäisenrakkaus (tai sen puute) ja  Nälkätaiteilijan teemana taiteen merkitys yhteiskunnalle ja taiteilijalle itselleen. Useissa novelleissa on kyse ihmisten välisistä suhteista tai yksilön suhteesta yhteiskuntaan.

Novellien henkilökavalkadi on moninainen. Suurin osa keskeisistä henkilöistä on miehiä, jotka jollain tavalla jäävät vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän ulkopuolelle. Ihmisten kiinnostus Nälkätaiteilijaa kohtaan lakkaa ja hän ikään kuin kuihtuu pois unohdettuna. Kiinalaismies Kun Kiinan muuria rakennettiin -novellissa pohtii omien kehotustensa vastaisesti yhteiskuntajärjestelmää ja lähes päätyy johtopäätökseen päätöksentekijöiden vallanahneudesta, mistä puhuminen on tabu.

Suosikkinovellini oli kokoelman nimikkoteos Nälkätaiteilija. Se kertoo nälkätaiteilijasta, joka kiertää esiintymässä ympäri Eurooppaa paastoten keskeiselle paikalle sijoitetussa häkissä neljäkymmentä päivää kerrallaan. Paaston lopussa taiteilija autetaan suurin juhlamenoin ulos häkistä ja hänele syötetään juhla-ateria. Taiteilijan "managerina" toimii impressaario, joka hoitaa esitysten järjestelyt ja kiertää taiteilijan kanssa esiinntymässä.

Novelli käsittlee mielestäni mielenkiintoisesti ihmisten taidekokemusta. Nälkätaiteilija on omistanut taiteelleen koko elämänsä, vaikka se tuottaakin hänelle tuskaa. Impressaariolle esitys on keino tehdä rahaa. Yleisö puolestaan ei varsinaisesti pidä esitystä taiteena ja epäilee esityksen aitoutta. He käyvät katsomassa paastoamista muutaman kerran, mutta sitten heidän mielenkiintonsa lopahtaa. Nälkätaiteilijan esiintymistä ei edes varsinaisesti nähdä taiteena. Hän joutuu lopulta sirkukseen eläinhäkkien viereen. Yleisölle taiteilija on pikemminkin jonkinlainen friikkisirkuksen kummajainen.

Nälkätaiteilijassa kiehtovinta on taiteilijan täydellinen omistautuminen taiteelleen. Toisaalta on melko kauheaa, että taiteilijan pakkomielle itseään vahingoittavasta "taiteesta" on niin suvereeni. Toinen milenkiintoinen seikka ovat nuo edellä käyttämäni lainausmerkit, jotka viittaavat taiteen filosofiaan. Kuka määrittää taiteen? (Nälkä)taiteilija vai yleisö? Filosofisia ja moraalisia kysymyksiä sekä unenomaisia jopa painajaismaisia elementtejä yhdistelevä Kafka on haastava, mutta erittäin kiinnostavaa luettavaa. 

PS. Hyvää kirjan ja ruusun päivää!