sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Missä kuljimme kerran

Vuoden 2006 Finlandiavoittaja on kertomus kaupungista ja kaupunkilaisista. Fakta ja fiktio sekoittuvat toisiinsa kun 1900-luvun alun Helsingissä elävien hahmojen tiet kohtaavat, risteävät, kulkevat rinnakkain ja eroavat. Vuosikymmenten vieriessä Helsinkiä koettelevat kapina, itsenäistyminen, sisällissota ja kasvu uneliaasta pikkukaupungista sykkiväksi metropoliksi. Historian käänteet kuljettavat niin köyhiä kuin rikkaitakin helsinkiläisiä. 

Sisarukset Lucie ja Cedric "Cedi" Lilliehjelm ovat varakasta suomenruotsalaissukua. Heitä yhdistää temperamentti, joka saa itsepäisen Lucien kapinoimaan perinteistä naiskuvaa vastaan ja yllyttää kansalaissotaan lähteneen Cedin katkeraan vihaan punakaartia kohtaan. Lilliehjelmien ystävien Eric "Eccu" ja Nita Widingin perheen yllä leijuu sisarusten äidin mielenterveysongelmien vuoksi synkkä pilvi. Lisäksi taiteellinen Eccu näyttää perineen äitinsä synkkyyteen taipuva mielenlaadun. 

Allan "Allu" Kajander on työläisperheen vesa, joka oppii jo nuorena, että köyhän elämä on jatkuvaa selviytymiskamppailua. Päästään terävä jalkapallovirtuoosi ei pääse näyttämään kykyjään, kun perheen rahahuolet ja sairastelu ajavat hänet töihin.

Kansalaissodassa kahtia jakautuneiden välillä taiteilee vanha opettaja ja kirjailija Ivar Grandell, jonka sisällä taistelua käyvät vahva oikeudentunto ja alituinen pelkuruus.

Kerronta vuorottelee henkilöiden välillä. Samat tapahtumat kerrotaan usein moneen kertaan vaihtaen näkökulmaa. Kerronta etenee perinteiseen tapaan, mutta myös esimerkiksi kirjeiden muodossa. Kieli on kaunista ja kuvailevaa, se herättää kaupungin henkiin ja nostaa sen pelkästä tapahtumapaikasta yhdeksi päähenkilöistä. Kaupungin todellinen historia ja sepitettyjen hahmojen tarinat on kudottu taitavasti yhteen. Saumakohdat on häivytetty todellisen miljöön ja tapahtumien lisäksi myös siellä täällä esiintyvillä sivuhenkilöillä, joilla on tutunkuuloisia nimiä kuten Fazer ja Söderström. 

Kirja auttoi hahmottamaan historiallisia tapahtumia paremmin tuomalla ne lähelle tavallisten ihmisten silmien läpi. Seuraavan kerran Helsingin katuja kävellessä kaupunkia katsoo uusin silmin. Menneisyyden kaiut ja katuja kulkeneiden varjot tavoittaa entistä helpommin. Pääkaupungista ollaan kehäkolmosen ulkopuolella montaa mieltä, mutta kirjan luettuaan kaupunkia on hyvin vaikea vihata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti